ArchWell Health

Analyst, Knowledge Management and Communications

Rubrica Testing

Head of Growth, GTM and CX Strategist

Second Language Testing, Inc. (SLTI)

Marketing and CX Director

Training Program Manager

Project Manager

ELS Educational Services, Inc

Senior Instructor English for Academic Purposes

Alexa Kaltenberg

When customer experience, growth, and commercial execution must work hand in hand (and hands-on), this is the point I'm usually brought in.

I help organizations in digital, technology, IT, and AI-driven enviroments to:

Build proactive new business and account growth capabilities

Turn strategy into practical, customer-tested ways of working

Identify and activate growth potential in existing and new customers

Align leadership, B2B sales, and delivery around what customers truly value

This typically applies when:

Growth is expected but processes are incomplete

Customer experience risks fragmenting

Leadership needs a thinking partner who can turn ideas into action

My background spans B2B and B2C, startups, public-sector initiatives, and established organizations. 10 years in social & healthcare and frontline customer roles have shaped a particularly strong people and systems understanding, paired with hands-on execution.

Customer work is not a function for me, it’s the reason my work exists. I thrive when exceptional customer experience, trust, and long-term growth and customer relationships are a priority.

I bridge the gap between technology, business, and customers, ensuring frameworks, processes and strategy holds up in real customer conversations. 

I don’t build tech excellence, but my expertise and skills helps building bridges between customer needs, business value, and tech. Fast.

Motivated by work that combines commercial impact with tangible value for customers, where tech and digital solutions support real-world results. 

Talking with people, not at them.

Anne Kolehmainen

Kun on vain pakko. Ei siksi, että olisi motivaatiota. Vaan siksi, että (työ)elämä ei pysähdy vaikka ihminen pysähtyisi.

Suruprosessin keskellä töissä suoriutuminen ei ole sama suoritus kuin ennen. Se on silti suoritus. Ammattilaisuus ei tarkoita aina täyttä kapasiteettia. 

Se on kykyä jatkaa, vaikka olisi hetkellisesti täysin kuutamolla. 

Kaiken ei tarvitse olla hyvin. Voi silti olla ammattilainen. 

Ja joskus paras suoritus on se, että ylipäätään tulee paikalle.

Työelämässä puhumme paljon jaksamisesta, merkityksestä ja innosta.
Harvemmin siitä tilanteesta, jossa mikään niistä ei ole käytettävissä. 

Ei kukaan opeta tai varmista tulevaan siltä osin, että mitä ihmiselle ja ammattilaiselle tapahtuu kun joutuu kohtaamaan oman elämänsä kovimpia kokemuksia. 

Ja mitä liitännäisvaikutuksia tällä on työhön, suorituksiin, kollegoihin ja työyhteisöön. 

Työelämäni aikana olen ollut useamman kerran tilanteessa, missä yksilön äkillinen kriisitilanne kohtaa kesken työpäivän. Sekä kollegana, että esihenkilönä. 

Sillä on valtavan iso merkitys, että miten tällaisiin tilanteisiin on työelämässä ja -yhteisöissä varauduttu, ja miten toimitaan kun äkillinen kriisitilanne välittyy myös välillisesti koko työyhteisöön. 

Mitä "tärkeämpi" rooli, sitä suurempi toiminnan lamaantuminen voi seurata. 

Tästä(kin) sain henkilökohtaisen kokemuksen loppuvuodesta, kun lähipiirini 2 yrittäjää ja työnantajaa menehtyivät odottamatta. Oliko varauduttu jotenkin? Ei tietenkään. 

Siinä on kymmenien ihmisten ja perheiden elämä hetkellisesti täysin pysähtynyt, puhumattakaan siitä, että omaisina/yhteistyökumppaneina lähdet asioita selvittämään sen oman shokkisi ja surun keskellä. 

Ja koska elämä, tai ikävät asiat eivät lupaa kyselle milloin sopii tapahtua, niin siinä sitä kokee melkoisen eksistentiaalisen kriisin kun kaiken muun päälle alat vielä hoitamaan oman vanhemman kuolemaa. 

Kokemusta ehkä kuvaa parhaiten se, että itse katsot ulkopuolelta kun se kuuluisa "joku muu" vain ottaa ohjat elämästäsi, ja siinä menet virran mukana. Sinulla ei ole mitään kontrollia itse tapahtumiin, ne tapahtuu, ja ainoa mitä voit itse kontrolloida on aikasi priorisoiminen sille mihin rahkeet hetkessä riittää. 

Teet päätöksiä sen hetken tiedon perusteella vaikka ei ole mitään käsitystä siitä, onko se tieto edes relevanttia saati oikeaa itse päätösten tueksi. Jäkiviisaus kun on se paras viisaus. 

Tuonnekuorman purku jää sitten sille ajalle mitä kaiken kaaoksen keskellä sattuu jäämään. 

Siihen pakkoon palatakseni. Kuten kotona olen opettanut, joskus on vaan pakko on tehdä vaikkei yhtään huvittaisi. 

Rutiinit, rakenteet ja selkeät roolit kantavat kun ihminen ei kanna itseään.
Ammatillisuus ja osaaminen, arvo, ei katoa vaikka tunnepuoli olisi täysin sekaisin.

Ehkä työelämän inhimillisyys ei ole sitä, että aina vain jaksamme.
Vaan sitä, että järjestelmät ja ihmiset sallivat sen, että joskus tehdään vain tarpeellinen.

B2B Sales & Customer Work | People First | Technology |

Alokkaat kaupassa. Kirjaimellisesti alokkaat, intin, sen vain tietää kokemuksen perusteella. Ehkä ensimmäiset iltavapaat, ja ensimmäinen reissu lähikauppaan. 

Ryhmä alokkaita vieressä, yksi heistä tuskastuneena totesi ääneen ettei löydä tonnikalaa mistään. 

Yhtään enempää ajattelematta, käännyin nuoria kohti ja kuulin sanovani ääneen:

- Keskikäytävä, kassanpuoleisessa päädyssä, vasemmalla puolella säilykehylly. Sieltä löydätte tonnikalaa. 

Kohtasin 5 eri iloiset kasvot, jokainen nyökkäsi ja kiitti avusta. 

Kassalla edellä oleva alokas pyöritteli tyhjää ostoskoria, selkeän tuskastuneena mihin se tulee laittaa. Otin katsekontaktin, ja viittasin kassan päädyssä olevaa tyhjää telinettä. 

Selkeästi helpottuneen oloinen kaveri hymyili leveästi, kiitti ja totesi: 

- En tiennyt mihin tämä piti laitta! 

Hymyilin ja vastasin, että ei sitä aina kaikkea voi tietää. Onneksi on muita jotka voivat silloin auttaa. 

Kyky olla läsnä, vuorovaikutustaidot. Tahto ja valinta auttaa, myös pyytämättä. Välillä pelkkää tilannetta lukien, tai rivien välistä tulkiten. Joskus ehkä ihan puhtaasti käytöstavat. 

Kun näet ja huomaat avuntarpeen, ja vastaat siihen. Ohjaat oikeaan suuntaan. Et tee toisen puolesta, mutta kerrot ja ohjaat mitä tehdä, miten toimia.

Sanoisin, että varsin oleellisia taitoja työelämää ajatellen. 

Ei voi aina kaikkea tietää tai osata, etenkään alokkaana. Ja meistä jokainen on omalla tavallaan alokas, etenkin kun tartut johonkin uuteen. Jotkin asiat tulevat rutiinilla aiemman ja siirettävissä olevan kokemuksen sekä osaamisen kautta, ja toiset oppivat ja sisäistävät uutta nopeammin kuin toiset. 

Yksilökohtaiset erot isoja. 

Hymyilin kun kävelin kaupasta ulos. Kiitoksen ja vilpittömän ilon näkeminen nuorten tulevaisuuden toivojen silmissä. Pieni ohikiitävä hetki, joka toivottavasti jättää silti jälkensä etenkin tunnepuolen kokemuksena. 

Tulit nähdyksi ja kuulluksi niinkin arkisessa tilanteessa, kuin kauppareissulla. 

Ps. Huvittaa ajatella, että säilyketonnikala pitää edelleen pintansa ns. "opiskelijaelämässä". Nimimerkillä; kokemusta on.

Se mikä hämmentää minua kerta toisensa jälkeen on se, miten usein perusasia unohtuu. Jatkuvat kiireet, paineet ja epäselvät tavat toimia.

Tuli pari muuttujaa... Eikö?

Terveydenhuollon taustalla esim. asia joka on itselle itsestään selvä:

- Potilas (asiakas) ei koe prosessia, vaan sen ottaako joku vastuun.

Sama pätee asiakkuuksiin, markkinointiin, myyntiin ja liiketoimintaan.

Usein kuulee, että “prosessit tappavat työn” tai “arki on vaan täynnä ad-hoccia”.

Todellisuudessa nämä ovat harvoin juurisyitä, minulle ne tarkoittavat oireita. 

Olen aika monta toimialaa käynyt läpi, ja ilmiö toistuu joka kerta. Tämä ei ole minkään tietyn toimialan erityispiirre, vaikka niin joskus kuvitellaan.

Prosessit itsessään eivät tee työstä jäykkää, päinvastoin. Ad-hoc-tehtävät eivät synny itsestään. Kiire ei synny itsestään.

Ongelma syntyy kokemukseni mukaan kun:

Kukaan ei omista kokonaisuutta, ja kanna siitä vastuuta 

Prioriteetteja ei johdeta

Vastuista ei viestitä selkeästi

Jos omistajuus etenkin omasta työstä puuttuu, kaikki muuttuu kiireelliseksi.
Kun prioriteetit ja työtehtävät ovat epäselvät, ihmiset joutuvat arvailemaan mikä on tärkeää. 

Jos ei osata päättää, otetaan palaveri?

Prosessista tulee syntipukki, vaikka kyse on työn ja ajankäytön johtamisesta, ja vastuunkannosta. Myös yksilötasolla.

Ihmiset eivät vastusta prosesseja. Ihmiset vastustavat sitä, että heiltä odotetaan lopputuloksia ilman selkeyttä, omistajuutta ja priorisointia.

Kun nämä ovat kunnossa:

Prosessit tukevat työtä

Ad-hoc vähenee

Asiakas kokee sujuvuutta ja jatkuvuutta

Ihmiset jaksavat tehdä työnsä hyvin, ehkä jopa innostua jostakin uudesta. Kunhan se uusi konkretiassa auttaa ihmisiä, eikä vain lisää paineita tai työtehtäviä.

Tyyppiesimerkki: järjestelmät jotka eivät keskustele keskenään. Ihmisten työaika kuluu siihen, että hän etsii (tai siirtää) samaa tietoa useisista eri järjestelmistä. 

Järejstelmä jonka piti auttaa ja nopeuttaa työntekijän työtä, tekee päinvastaista. Ratkaisu? Hankitaan uusi järjestelmä. 

Työ monimutkaistuu, ja työaika kuluu järjestelmien kanssa tappeluun vs. aktuaalinen työ jota pitäisi olla tekemässä. Tämä se vasta on tuttua sosiaali- ja terveydenhuollosta. Toivon kovin, että tilanne olisi muuttunut edes hitusen parempaan 10 vuodessa.

Ei syytöksiä. Ei syyllisiä. Vain ilmiö, joka näyttää toistuvan yllättävän usein.

Välillä vaikuttaa siltä, että olemme jatkuvassa reaktiivisessa tilassa. Jolloin proaktiivinen ja kestävä tekeminen jää jalkoihin. 

Aina pelkkä nopeus ei ole ratkaisu. Muuhun kuin siihen, että hätiköidessä virheiden määrä tuppaa lisääntymään. Nopeus ja tulosten maksimointi on toki ratkaisu silloin, kun itse suoritus sujuu kuin tanssi. 

Tuli vain mieleen ampumahiihtoa katsoessa, johon jopa kommentaattori totesi: 

Nopeus on etu ainoastaan silloin, jos kaikki osumat osuu maaliin. Urheilija oli kyllä nopea suorituksessaan, mutta nopeus toi 2 sakkokierrosta. Ehkä olisi kannattanut hengittää, ja keskittyä.

Tuttu ilmiö työelämässä?

taplio

The Battle

Alexa Kaltenberg

Anne Kolehmainen

Followers

Posts

Engagements

Likes

Performance ScoreAnne Kolehmainen's LinkedIn Performance

Ready to grow your LinkedIn presence?

taplio

The Battle

Alexa Kaltenberg

Anne Kolehmainen

Followers

Posts

Engagements

Likes

Performance Score.css-goub6s{font-size:var(--chakra-fontSizes-md);font-weight:500;color:var(--chakra-colors-gray-600);display:block;margin-top:var(--chakra-space-1);}Anne Kolehmainen's LinkedIn Performance

Ready to grow your LinkedIn presence?

Performance ScoreAnne Kolehmainen's LinkedIn Performance